Kuusan hovin portti

On kysytty, kerrotko toisten kertomaa vai oletko todella käynyt Karjalan Kannaksella. Olin mukana Turun Uusikirkko-kerhon järjestämällä retkellä 1-5 kesäkuuta 1998. Ajoimme linja-autolla noin 10 tuntia päivässä pitkin ja poikin entistä Uuttakirkkoa, Kanneljärveä, Kuolemanjärveä, Muolaata ja Äyräpäätä. Kaikki valokuvat ovat noin kuukauden vanhoja paria vanhaa lukuunottamatta.

Tarina jatkuu. Pysähdyimme Suomen lähihistoriaan paljon vaikuttaneen naisen Alexandra Kollantain omistaman Kuusan hovin portilla. Hänen välityksellään ja neuvottelutaidollaan saatiin meille tuhoisaksi muodostunut Talvisota päättymään, joskin hyvin raskaaseen rauhaan. Kuusan hovissa toimii jonkinlainen lasten kesäsiirtola ja koti. Hyvin henkilökohtaisista syistä en mennyt portin sisäpuolelle vaan kuvasin portin.

Puistoon on haudattu yksi sedistäni, näin mummoni kertoi minulle viimeisinä elinvuosinaan. En jostakin syystä halunnut häiritä käynnilläni hänen hautansa rauhaa. Valkoisten partio ampui, hänen mennessään hevosia ruokkimaan. Hän oli ajomiehenä Uudenkirkon punakaartissa. Mummoni Katri oli kävellen matkannut Uudeltakirkolta Kuusaaseen noin 60 kilometriä, käynyt setäni hautaa etsimässä ja kertoi sen myös puistosta löytäneensä.

Kuusan hovin päärakennus on pystyssä, mutta lienee pahoin rapistunut. Pihassa olisi myöskin ollut madame Kollontaita esittävä rintakuva, jäi kuitenkin minulta kuvaamatta.

Porttikin on pahoin ravistunut ja suuret puut reunustavat hovin pihalle johtavaa käytävää.

Tästä portista on kulkenut lukematon määrä lahjoitusmaiden talonpoikia, jotka ruumineen ja sieluineen ja kaikkine omaisuuksineen olivat hovin voutien mielivallan alaisina. Sanottiinkin, että kuu oli heidän aurinkonsa, töihin lähdettiin kuutamolla ja samoin sieltä palattiin. Myöskin raipparangaistus oli hyvin tehokas keino pitää niskoittelevat alustalaiset kurissa ja nuhteessa.

Tapasin tienvarressa seisomassa "yksinäisen suomalaisen" kilometripylvään. Siinä se on seissyt uhmaten ajan ja aatteiden ohikulkua. Ylin numerosarja on aikoinaan kertonut monta kilometriä oli Viipuriin ja toinen luultavasti kilometrimäärän joko Terijoelle taikka valtakunnan vanhalle rajalle. Tällainen pylväs on Kannaksen tienreunassa harvinaisuus.

Myöskin Kannas on mihinkään jo johtamattomien tuhansien rappujen aluetta, tässä yhdet raput.

Näitäkin rappuja myöten joku on talvisodan ensimmäisinä päivinä laskeutunut ja painanut kotinsa oven luultavasti viimeisen kerran kiinni.
 

Takaisin

Seuraava