Edith Södergranin Raivola ja Unto Seppäsen Kanneljärvi
Moni muistaa Raivolan paikkana, minne Kannaksen rintaman lomajunat lomalaiset jättivät. Sen jälkeen sai keinotella omin neuvoin perille. Raivola tunnettiin jo aikaisemmin lehtikuusimetsästään, jonka keisarinna Katariina Suuri oli istuttanut laivojen mastopuiksi.
Raivola tunnetaan myöskin suomenruotsalaisen runoilijan Edith Södergranin viimeisenä asuin- ja kuolinpaikkana. Hän kuoli 1923 Kannaksella silloin yleisimpään sairauteen, keuhkotautiin. Hän toi uusia tuulia suomalaiseen runouteen, josta häntä tänään ylistetään. Kuitenkin hän äitinsä ja kissansa Nonnon ja kaikkivoivan palvelijan Miinan kanssa asui Raivolan suuressa huvilassa ja sen villiintyneessä puutarhassa; kärsien suoranaista nälkää.
Edith kertoo: "Me, äiti ja minä, keitimme matkalaukkumme, niiden nahasta saimme laihaa lientä moneksi päiväksi. Kun keittokattila tyhjeni, äiti ehdotti, että keittäisimme Hagarrin kesäkengät."
Edithin ja kirjailija Hagar Olssonin keskinäinen suhde oli hyvin ongelmallinen. Kaksikymmenluvun luterilais-kristilliset ompeluseurat lukivat esirukouksia Edithin sielun pelastamiseksi. Suomenruotsalainen eliitti hylkäsi hänet täysin ja vaikeutti hänen teostensa julkaisemista. Hänen sukunimensä alkuperäisessä muodossaan oli Södergrannas, Etelänaapuri.
Kuitenkin Raivolaa hän rakasti. Muutamalla runon rivillä hän piirtää Raivolan kuvan:
Lapsi kysyy: Kuka vettee puhaltaa?
Kekäläis-vaija, Jumalaha tietyst.
Vessii kuvastuvat
puut pilvineen, talot savuineen,
ihmiset unelmineen.
Raivola jakaantui kahteen kylään, Suomenkylään ja Vennäinkylään, joita myöskin Ylä- ja Ala-Raivolaksi kutsuttiin. Olin vuonna 1937 töissä Raivolassa pari kuukautta. Nyt en paikkaa samaksi tuntenut.
* * *
Kannas on tänä päivänä myöskin rauniokirkkojen maa. Kanneljärven kirkon ulkokuori on yksi parhaiten säilyneistä. Kirkko oli myöskin Kannaksen uusimpia, valmistunut vuonna 1934. Kirkon oli piirtänyt arkkitehti Uno Ullberg.
Kanneljärvi oli aikaisemmin osa Uuttakirkkoa, erosi omaksi pitäjäkseen kolmikymmenluvun alussa. Kirjailija Unto Seppänen on monissa romaaneissaan kuvannut huvila-asutuksen ja paikallisen väestön kanssakäymistä. Myöskin rehevä kansanhuumori hersyy hänen teoksistaan.
Kanneljärvestä puhuttaessa ei myöskään voi unohtaa keihäänheittäjä Yrjö Nikkasta, joka Berliinin olympialaisissa voitti hopeaa. Hän oli kotoisin Kanneljärven Hötsölän kylästä. Olin mukana, kun Yrjö ensimmäisen kerran heitti yli 50 metriä. Yrjö sanoi meille pienemmille pojille: "Pojat, mie viskaan viel pitkälle."
Keuhkotuberkuloosi teki tuhoaan Kannaksella vielä kolmikymmenluvun alussa. Sinne Venäjän keisarinna oli rakennuttanut vuosisadan alussa suuren parantolan Halilaan. Sillä oli mm. oma kirkko, joka on nyt toinen kunnostettu ortodoksinen kirkko Kannaksella.
Tarmokkaalla työllä keuhkotauti voitettiin ja kait sen takia
ja kunniaksi itse Väinö Aaltonen teki Edith Södergranin
ensimmäisen hautamuistomerkin, jonka sota kuitenkin tuhosi. Nykyinen
on kirjailijaliiton pystyttämä.
|
|
Seuraava |