Tahto on vaikeasti määriteltävissä oleva sana. Se kuvaa yleensä omaa päätöstä, itsenäistä valintaa tai haluamista. Jos on ilman kenkiä, pitää sanoa, että “tahdon kengät”. Kun ne kengät sitten saa, on saanut tahtonsa läpi.

BK-46 päätti ottavansa tänä keväänä käsipallopronssia ja se sai tahtonsa läpi. Vastusta tarjonnut Siuntion IF ei tuntunut pudotuspeleissä tietävän mitä se haluaa ja mestariehdokas suistui mitalittomalle polulle. BK voitti perjantaina toisen pronssipelin Siuntiossa 27-32 (12-12) ja kahmi pronssit yhteistuloksella 63-55.

Toisessa ottelussa mellasti ensimmäisen osan tapaan Jan Hagman, joka halusi mitalia yhtä kuumeisesti kuin Karvinen lasagnea. Läpi harmaan kiven painellut Hagman tööttäsi kymmenen maalia ja asetti temmon BK:n tarmokkaalle suoritukselle. Fredrik Adamsson näpäytti sivuroolissa kuusi osumaa.

Mahalaskunsa täydentäneeltä SIF:ltä Marcus Sjöstedt pirautti kahdeksan kertaa ja Roy Nyman kuusi.

SIF haki siis vähintään kolmen maalin voittoa, mutta BK ei sitä karkuun päästänyt. Toisella jaksolla SIF johti vielä 20-18, mutta BK:n käännettyä tilanne muotoon 20-22 alkoivat maissinjyvät poksahdella. BK kaatoi kulhon lopullisesti siinä vaiheessa, kun se kurvasi 24-25-tilanteesta 26-31-johtoon. Andreas Forsén heitti siinä vaiheessa oman mausteensa soppaan, viivapelurin kaivertaessa neljä kaappia.

BK oli ennen pronssipelejä hävinnyt kaikki kauden pelit SIF:iä vastaan, mutta nyt soi toinen sävel.

-Kyllä Siuntio vielä toisessakin pelissä pisti hanttiin, mutta tahtotilamme oli vain liian vahva nujerrettavaksi. Hyökkäsimme joukkueena ja puolustuksessa autoimme toisiamme hienosti. SIF otti heti alusta kovat otteet käyttöön ja yritti sillä tavalla horjuttaa meitä. Tuomarit sallivat kovan pelin ja mietin, että mitenköhän mahdamme tämän kestää. Otin aikalisän ja sanoin pojille, että tuomarit eivät nyt auta meitä yhtään, meidän täytyy vain pitää päät kylmänä ja tapella vastaan.

-Ja niin siinä myös kävi, kestimme sen hakkaamisen ja takomisen ja annoimme tuomareiden hoidella tehtävänsä. Se oli todellakin hienoa nähdä miten pidimme päät kasassa loppuun asti emmekä missään vaiheessa antautuneet, hehkutti BK-koutsi Mikael Källman.

Hehkutukseen on aihetta, sillä pronssi oli viime kauden mestaruuden jälkeen rajusti uusiutuneelta joukkueelta upea saavutus.

-Onhan tämä suurempi yllätys kuin viime kauden mestaruus, vaikka silloinkin piti kaiken mennä nappiin. Ennen tätä kautta ja pitkään kauden aikana en pystynyt ajattelemaan, että voisimme ottaa mitalin. Nyt kun se tapahtuu vielä Siuntiota vastaan ja varmistuu heidän kotihallissaan, niin tuntuu erityisen hyvältä, Källman jatkoi.

Tärkeimmiksi tekijöiksi pronssitaipaleella hän nimesi tahdon ja taktiikan. Tahdon ruumiillistuma oli Hagman, joka jyräsi tieltään kivet ja männynkävyt.

-Kun meillä oli toisen jakson alussa vaikeaa, niin Hagman piti meidät pelissä henkilökohtaisilla suorituksillaan. Hän teki niitä tahtomaaleja, heitti kaikki pilkut sisään ja pelasi uhrautuvasti. Mielestäni meillä oli tässä joukkueessa kolmenlaista johtajuutta. Adamsson johtaa esimerkillä, Jac Karlsson on hiljainen johtaja ja lopulta Hagman on se, joka johtaa uhrautuvaisella pelillään, Källman kuvaili.

Taktiikkapuolella iso tekijä oli vasta pudotuspeleihin hiottu uusi puolustusmuoto, joka salli BK:n nostaa pelillistä tasoaan. Jos unohdetaan välierien kolmas peli Riihimäellä, niin BK haastoi Cocksin ja SIF:n paremmin kuin kertaakaan runkosarjassa.

-Kokeilimme sellaista puolustusta mitä emme olleet aiemmin pelanneet. Kun se näytti toimivuuteensa ensimmäisessä pelissä Cocksia vastaan, niin pelaajat alkoivat tajuta, että tämähän sopii meille aika hyvin. Uusi puolustusmuoto loi uutta uskoa siihen, että voimme pärjätä näitä joukkueita vastaan, Källman sanoi.

Finaalisarjassa Cocks johti Fenixiä voitoin 2-0, ennen tiistai-illan peliä Riihimäellä. Tuolloin Cocks mitä luultavimmin juhli ensimmäistä Suomen mestaruuttaan.

Toni Suominen