(Karjaa) Pojasta polvi paranee, sanotaan. Jos näin on, niin Olli-Pekka Korpimäen kannattaa iskeä haalarit päälle ja rukkaset käteen, sillä edessä on melkoinen työmaa. Isä Jukka-Pekka on nimittäin tintannut pöytään sellaiset meriitit, että kelpaa kadulla kävellä ja morjenstella tutuille. Klibbapurkki ei ole onneksi kauas puusta pudonnut, sillä käsipallo on vienyt O-P:n mukanaan siinä missä JiiPeenkin.

Kaiken järjen mukaan kolmanneksi eniten otteluja BK-paidassa pelanneen isukin pitäisi tässä vaiheessa olla kannustamassa ensimmäisiä vakavia askeleita SM-tasolla ottavaa poikaansa kentän laidalla. Mutta sehän ei käy päinsä. Isä ja poika pelaavat tulevalla kaudella samassa joukkueessa.

Käsipallon virallisen tietotoimiston, Jens Backlundin mukaan SM-sarjassa on esiintynyt isä-poika-yhdistelmiä muutamaan otteeseen. Tunnetuin niistä lienee UK/HJK:n riveissä viilettänyt Alajan perhe, Martti-isä ja hänen kolme poikaansa. Tapaukseen on törmätty aiemmin myös BK:ssa, Lennart ja Bo Malmbergin vetäessä yhtä köyttä kaudella 1969-70. Mutta ihan jokapäiväistä tämä Korpimäkien tekemä temppu ei ole.

Suurin “syypää” tilanteeseen on Jukka-Pekka, joka ei suostu lopettamaan kirveelläkään. Ensimmäisen kerran vuonna 1996 hanskat tiskiin lyönyt veturimies tekee nyt kolmannen paluunsa parketille. Ja sehän ei ole yllätys enää kenellekään.

-Näin siinä taas kävi. Kun tarpeeksi kauan kesän aikana piinasivat, niin lähdin mukaan. Kyllä seuralla oli yritystä hakea maalivahtia kuulemma aina Tallinasta asti, mutta ei niitä niin vain löydy, J-P kommentoi.

Olli-Pekka on saanut sulatella tapahtunutta.

-On se vähän outoa. Joskus ollaan vitsinä heitetty, että jos näin kävisi, mutta en ihan siihen uskonut. Kyllä sitä nyt alkaa tilanteeseen tottua, kun on muutaman viikon yhdessä treenannut, hän pohtii.

Jukkis näki asiakseen kysellä poikansa mietteitä samassa joukkueessa pelaamisesta ennen kuin päätöksensä teki.

-En tiedä miltä itsestäni olisi tuntunut, jos oma faija olisi ilmestynyt treeneihin ja samaan joukkueeseen. Mutta olenhan minä valmentanut Ollia ihan penskasta asti, joten ei tämä siinä mielessä niin outoa ole, hän toteaa.

O-P:ta ei loppujen lopuksi tunnu haittaavan 43-vuotiaan isäpapan paluu tolppien väliin.

-Jotain oli pakko tehdä, kun maalivahtitilanne ei ollut mikään hirveän hyvä. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu, hän sanoo.

Isän ramppaaminen BK:sta ulos ja takaisin ei ole vielä alkanut kyllästyttää, mutta:

-Katsotaan nyt jos se vielä pari vuotta tuossa roikkuu, niin sitten ehkä, O-P hymähtää.

Jukkiksen lopettamispäätökset ovat jo pitkään kaikuneet kuuroille korville, mutta mestaruuteen päättyneen 05-06 kauden ilmoitus tuntui jo lopulliselta. Mutta ei.

-Lähes joka kausi kun olen pelannut, niin siellä on aina ollut 3-4 jätkää kieli pitkänä odottamassa peliaikaa. Sitten kun olen päättänyt lopettaa, niin 1-2 vuoden päästä ei olekaan enää ketään. Ei minulla oikein ole sydäntä sanoa ei, jos tällaisessa tilanteessa pyydetään. Eikä se pelaaminen nyt muutenkaan niin vastenmielistä ole, ettenkö voisi tulla takaisin mukaan, kahdeksan SM-kullan mies selvittää.

Jukkista pyydettiin mukaan jo viime kaudella, mutta BK tuli lopulta toimeen huomattavan nuorella ja kokemattomalla veskarikaartilla. Niclas Zweigberg ja Tomas Siltanen suoriutuivat lopulta niin hyvin, että joukkue ylsi sensaatiomaisesti pronssille.

-Olisi ollut kiva nähdä mihin Zweijen rahkeet olisivat riittäneet. Hänessä oli potentiaalia, kun niin vähällä kokemuksella pärjäsi noinkin hyvin, Jukkis tuumii Vaasaan opiskeluhommiin lähteneestä Zweigbergista.

Vanhempi Korpimäki ei aivan kylmiltään ilmesty takaisin SM-kehiin, vaan William Teamin väreissä vietetty viime kausi auttaa asiaa.

-Jos pärjäsin siellä niin vähällä treenillä, niin ei se harppaus mikään hirmuinen ole. Kohtasimme kuitenkin noita mestisjengejä karsinnoissa. Mutta tietenkin tässä menee aina elämäntavat vähän uusiksi, kun tulee takaisin. Täytyy skarpata ja pitää parempaa huolta itsestään, Jukkis mainitsee.

Myös 18-vuotiaalla Ollilla on ollut skarppaamisen paikka, sillä toiseen kauteensa miesten joukkueessa valmistautuva pakki haluaa ottaa edistysaskeleita.

-Viime kausi oli positiivinen yllätys, sillä en odottanut saavani niin paljon peliaikaa. Mutta sitä tuli, kun pakkipuolella oli vähän vajetta. Nyt olisi tarkoitus saada vähintään yhtä paljon minuutteja. Kilpailu on kuitenkin kovaa, kun on tehty hankintoja ja kun Töttermanin Miikakin on taas kuvioissa, O-P aprikoi. Hän on kesän aikana tehnyt parhaansa pärjätäkseen tuossa kilpailussa.

-Tämä on oikeastaan ollut ensimmäinen kesä kun olen kunnolla treenannut. Olen tehnyt paljon punttia ja käynyt jonkun verran lenkillä, lukion kolmatta käyvä nuori mies kertoo.

Hän oli viime kaudella yksi lukuisista BK-junioreista, jotka astuivat SM-estradille. Junnut saivat tuhtia luottoa valmentaja Mikael Källmanilta ja sen odotetaan kantavan jatkossa hedelmää.

-Oli helppo tulla miesten jengiin, kun sieltä tuli samaan aikaan niin moni muukin. Olisi ollut vaikeampaa, jos olisin yksin noussut vanhojen jätkien sekaan, O-P arvioi.

BK:n alkuperäinen tavoite viime kaudella oli olla kuuden parhaan joukossa, mutta Korpimäen kaksikko uskoo, että vahvistunut joukkue tähtää ensi kaudella korkeammalle.

-Semit on selvä homma. En sen enempää sano, kun en virallisista tavoitteista mitään tiedä, Olli-Pekka lausuu.

Jukkis pistää paremmaksi.

-Kyllä sitä finaaleihin pitäisi päästä.

Eli tässä kohtaa isä-poika-yhteys hieman reistailee, mutta eivätköhän kiskot suoristu kauden mittaan.

Toni Suominen