(Raasepori) “No ei paljosta jäänyt kiinni”, sanoi siili kun sentin verran lirautti oikealta ohi. Eipä se aina paljoa jääkään, mutta vähän silti.

BK-46 oli turkasen lähellä päättää Cocks-kammonsa käsipallon SM-sarjassa, mutta niin vain olivat vierailevat riihimäkeläiset lopulta parempia. BK kadotti lopussa kahden maalin johtonsa ja tappio tuli 23-25 (10-12).

BK:n suoritus oli silti ryhdikäs ja etenkin nuorisokomppanian esiinmarssista voidaan iloita. Cocks oli sitä vastoin kaikkea muuta kuin se korkeaoktaaninen hyökkäyskoneisto jollaisena se on totuttu viime kausina tuntemaan.

Cocks oli avausjaksolla pitkään juuri niin huonossa jamassa kuin mitä sen taaperrus SIF:iä vastaan antoi olettaa. Jos BK olisi saanut pidettyä hyökkäyksissään maltin ja temmon sellaisena kuin se ensimmäisen vartin aikana oli, olisivat isännät johtaneet peliä tauolla. Cocks kun teki lähes kaiken vahinkonsa joko puhtaista läpiajoista tai puolinopeista, sen jälkeen kun BK:n hyökkääminen oli mennyt solmuun.

Mutta asemapeli ei riihimäkeläisillä ollut siellä päinkään. Dmytro Kamelin ja Kristo Järve olivat vastuussa paikkojen rakentelusta, mutta metsään meni. Järve oli harvinaisen passiivinen ja haluton tekemään yhtään mitään, mutta suurin ongelma oli yhteisen sävelen puute.

Teemu Tamminen leikkasi täyttä häkää laidaltaan sisään omien ideoiden kanssa, samalla kun Järvellä tai Kamelinilla oli muut kuviot mielessä. Pahimmassa tapauksessa miehet törmäilivät toisiinsa.

Vasta puoliskon lopussa Cocks väläytti laatua, kun Tammisen harhautusjuoksut sekoittivat BK:n pasmat ja ylivoimainen ykköshahmo Antti Rogenbaum livahti viivalta ronkkimaan kaksi maalia.

Cocks jäi jalkoihin myös haalarihommissa, joita BK oli valmis tekemään hiilihanko kädessä.

Yhdessä upeassa sekvenssissä Nico Rönnberg ja Robin Karlsson pyyhkivät puolikentässä lattiaa urakalla ja saivat lopulta tsempattua pallon BK:lle. Ala-arvoisesti omalla kenttäpuoliskolla pallon menettäneet Cocks-pelaajat lähinnä lääppivät pyörylän perään kuin se olisi ollut pahainenkin rutto.

Vaikka BK pelasi pirteästi ja sai pidettyä ottelun rytmin itselleen suotuisana, olisi se tarvinnut enemmän kontrausmaaleja. Puolustuspeli ja mainio veskari Miksu Heinonen tekivät kyllä tarpeeksi sen eteen, mutta jostain syystä palloa ei stoppien jälkeen saatu pelattua ripeästi ylös, vaan jäätiin ihmettelemään. Asemapelissä tuli silloin tällöin menestystä, mutta Cocksin fyysinen yliote on edelleen sitä luokkaa, että 60 minuutin mittakaavassa se käy BK:lle kuluttavaksi.

Toisen jakson alussa BK:lta nähtiin sama pakkikolmikko kuin Fenix-ottelussa eli Sami Silfver - Oscar Kihlstedt - Thomas Lindberg. Kyseessä on puolustusorientoinut trio, jonka peluuttaminen yhdessä on varsin mielenkiintoinen veto. Nyt sen kanssa pystyttiin hyökkäyspäässä elämään lähinnä sen takia, että Kihlstedt kävi vääntämässä parit hienot tahtomaalit. Vielä hienompaa oli nähdä Kihlstedt pistämässä puolustuksessa kampoihin Järvelle. Vanttera virolainen yritti vihdoin saada jotain aikaan, mutta sen minkä Kihlstedt voimassa hävisi, korvasi hän teknisellä taidolla. Kyseessä oli pelin kiehtovin kaksinkamppailu ja Kihlstedt jäi siinä voiton puolelle.

Lopulta kyse oli BK:n pelirohkeudesta. Cocks on fyysinen haaste, jonka BK oli jo ottamassa vastaan. Kun Kihlstedt, Mikael Tötterman ja Rönnberg painoivat pää edellä tilanteisiin, sai BK rakennettua kahden maalin johdon (23-21). Kun Cocks tuli rinnalle ja ohi, alkoi epäröinti ja vastuunsiirtely, niin kuin nuorelle joukkueelle usein käy. Ei sillä, etteikö paikkoja olisi ollut.

Rönnbergin heiton paluupallo tuli räpiköivän Koshovyn torjunnasta kuin tarjottimelle Niklas Anderssonille, mutta tämä sai vielä sudittua päin Koshovyä. Tilanteessa 23-24 pallo saatiin pelattua viivalle Sam Sjömanille, mutta tämä joutui hieman kurottelemaan ja heitto jäi suutariksi. Cocks turvautui lopussa vahvuuksiinsa. Kamelin törkättiin Rogenbaumin seuraksi viivalle ja Rogenbaum niittasi 23-23. BK:n hyökkäyksen mentyä umpisolmuun karautti Viljanen kontrauksesta voittomaalin. Tämä oli silti hyvä yritys BK:lta ja pienellä viilauksella pisteet olisivat jääneet kotiin.

BK:ta opasti junnuvitja Kihlstedt - Rönnberg - Heinonen, joka on eittämättä saanut aimo annoksen itseluottamusta hyvin sujuneista peleistä nuorten maajoukkueen mukana.

Vaivojaan parannelleen Olli-Pekka Korpimäen minuutit menivät Silfverille, joka vastasi kolmella kaapilla. Hänellä on tarpeen tullen suht naseva heitto, mutta kevytrakenteisena pelaajana hänet myös nostettiin usein hyllylle. Valmentaja Christer Lundqvist pyöritti vinhaa rotaatiota, joka sylki kentälle useita eri pakkivariaatioita. On kiintoisaa seurata miten eri koostumukset toimivat ja millä mitoin näin rapeaa rotaatiota voi ylipäänsä harrastaa.

Cocksilta Rogenbaum tälläsi seitsemän pörsää ja Koshovy torjui runsaat 20 heittoa. Siinä ne mainittavimmat olivatkin, sillä muutoin

Cocks oli vain varjo siitä mihin on totuttu. Vaikka voitto tulikin, ei unohdeta sitä. Tiedä sitten miten Mircea Murarun ja Oleg Razenkovin uloslastaaminen on ryhmää ravistellut, mutta kyllä tämän pitäisi edelleen olla iskukykyisempi porukka kuin mitä nyt nähtiin. Villin lännen peli-ilme loisti poissaolollaan ja tilalle oli tullut aristelevaa ja epävarmaa hakemista. Ja jos ei Cocks hanki lisää pelimiehiä, niin sen on syytä toivoa, ettei Järven tai Tammisen tapainen pelimanni loukkaannu. Penkki kun on mitättömän ohut.

Tuloksia: SIF - HIFK 30-26 (15-14), Akilles - Fenix 29-36 (13-18).

Se oli sitten sillä selvä, että SIF pötkii jatkosarjaan ja HIFK hakee vauhtia karsinnoista. Bert-Jan Pustonski on puolikuntoisenakin ollut valtava vahvistus siuntiolaisille, sillä hän on kolmessa pelissä pöllyttänyt 24 maalia. Kun SIF saa vielä Johan Skogbergin takaisin ruotuun, niin joukkueen kanssa pitää vielä olla tarkkana.

BK vieraili eilen lauantaina HIFK:n hoteissa.

Toni Suominen