BK-46 on tunkenut kapuloita Siuntion IF:n rattaisiin, mutta SIF on heittänyt kapulat mäkeen. Se on ollut virsi käsipallon puolivälierissä.

BK heitti haasteen, SIF otti sen vastaan ja latoi vielä korkojen kera takaisin. Tiistain jännitysnäytelmä Siuntiossa päättyi SIF:lle 26-24 (12-13), mutta keskiviikkona oli selvät sävelet. SIF:n 24-32 (10-18) -voitto ei jättänyt nokan koputtamista.

Sarja oli katkolla perjantai-iltana Siuntiossa lehtemme jo mentyä painoon.

Aloitetaan tiistain pelistä ja siitä mitä BK teki hyvin.

Ensinnäkin ja ihan ensinnäkin, se ei missään vaiheessa luovuttanut. Peli oli kaksi kertaa vedenjakajalla, kun SIF vaikutti olevan valmis karkumatkalle. Ensimmäisellä puoliajalla BK konttasi vajaat kymmenen minuuttia ilman maalia ja SIF johti 11-6. Panikoimisen sijaan nähtiin kauden kovinta puolustamista, nopeaa hyökkäämistä ja 12-13-taukojohto.

Toinen hädän hetki oli toisen puoliskon alussa. Kaksi jäähyä minuutin sisään söivät miestä, varsinkin kun Sami Silfverin kakkonen ajanpeluusta oli täysin tuulesta temmattu. SIF 19-15-johtoon, mutta BK tuli taas takaisin. Mieliala oli selvästi sellainen, että meni syteen tai saveen, niin SIF:n ei anneta kotisalissaan ravata 7-8 maalin johtoon, vaan pokkuroitiin heti vastaan.

Ensipuoliskolla otettiin täysi hyöty SIF:n yllättävän matalasta puolustuksesta. Olli-Pekka Korpimäki ja Sami Silfver latoivat kaukoheitoilla kahdeksan ja elon merkkejä näyttänyt Mikael Tötterman kaksi häkkiä. Korpimäen elämä tehtiin toisella jaksolla hankalaksi, mutta Tötsä ja Silfver saivat edelleen heitoilleen tilaa. Ei kuitenkaan tyydytty pelkästään siihen, vaan tehtiin metodinen hyökkäys viivalle. Andreas Forsén työskenteli sentterin paikalla ahkerasti, Tötsän sisäänsyötöt osuivat nappiin ja SIF:n puolustukselle annettiin pohdittavaa.

Tötsä pelasi kauden parhaan pelinsä, Silfver nuiji kuusi kaappia äärimmäisen tehokkaalla toiminnalla ja Martin Pråhlin veskarityöskentely oli siististi cool.

Tötterman ja Oscar Kihlstedt saivat 5-1-puolustuksen piikissä juuri sopivasti häirittyä SIF:n pelintekoa, kiskoen kraiveleista minkä kerkesivät. Tästä SIF:n oli vaikea päästä yli, kun BK:n annettiin vielä painia sääntöjen rajamailla. BK pelasi niin kovaa kuin se voi pelata ja heitti SIF:lle haasteen.

Aasinsillan kautta miinuspuoliin. BK:n harmiksi SIF ei perääntynyt haasteesta, vaan luotti järkähtämättä fyysiseen yliotteeseensa. Vaikka Hagmaneita, Fredrik Uddia tai Patrik Grönbergiä kuinka riepoteltiin, niin heti perään he olivat uudestaan vääntämässä läpi. Se on BK:n kannalta kuluttavaa touhua ja ottelun lopussa voimat olivat ehtyneet. Grönberg teki kaksi isoa maalia pelkästään sillä, että murtautui väen väkisin kuuteen metriin ja vain murjoi pallot sisään.

Isoimmat nuhteet tulevat SIF:lle annetuista kakkospalloista ja keskittymiskatkoksista. Pråhlin torjunnat tai tolppavedot kimmahtivat turkasen usein isäntien käsiin. Joskus sille ei vain voi mitään, mutta nyt oli puolen tusinaa tilannetta, jossa BK:n pelaajat seisoivat kuin tattispalat ja päästivät vihreäpaidan väliin. Ei voi käydä niin, että Jan Hagman lentää täysin puskista paluupalloon ja heittää sen samasta liikkeestä maaliin. Sen on oltava BK:n pallo ja sillä sipuli.

SIF:lle annettiin muutama halpa maali, kun BK:n keskittyminen herpaantui. Ei tarvitse kuin kaksi sekuntia laahustella omissa ajatuksissaan, niin jo vain aukeaa nopean sisäänheiton jälkeen Tony Arvekarille vapaa väylä laitaheitolle. Pelaajien ripeä juokseminen kotiinpäin näyttää hyvältä, mutta jos vain juostaan eikä oteta vapaata miestä kiinni, niin kyllähän Miro Koljonen siitä rokottaa.

Keskiviikon pelistä ovat plussat vähissä. Kummankin puoliajan alut olivat sentään hyviä. Toisen jakson alussa BK:lla oli eteviä variaatioita hyökkäyspelissä ja se näytti jopa pääsevän peliin mukaan. Edelleen SIF-pelaajille annettiin niittiä ja päällisin puolin yritys oli tyydyttävää tasoa.

Miksu Heinonen hyppäsi mukiinmenevästi turhautuneen Pråhlin tilalle ja Sam Kihlstedt otti minuuteistaan kaiken irti. Kirkas ykkönen oli kuitenkin Oscar Kihlstedt, joka värkkäsi kuusi maalia ja puhkui tylyn tappiotilanteenkin keskellä intoa saada peli järjestykseen.

Tiistain tsemppaamisen jälkeen oli suunnaton pettymys nähdä toisen ottelun lipeävän käsistä jo hyvissä ajoin. SIF meni 3-9-johtoon ja BK oli kipsissä. Siuntiossa oli selkeä energinen meininki ottaa SIF heti kiinni, mutta nyt ajauduttiin masentavan aikaisin siihen tappioputken suohon, missä huonoa trendiä ei saada pysäytettyä. SIF:n hurmosmainen pelaaminen vain lisäsi ahdinkoa ja tuskastumisen keskellä oma peli hajosi.

Isoin pointti oli jälleen kaksinkamppailuissa. Ensimmäinen ote oli vielä luja, mutta toisin kuin Siuntiossa, niin nyt SIF luiskahti ohi ja maalintekoon. Udd oli aivan maestro tässä hommassa avausjaksolla ja Jan Hagman seurasi perässä.

Kun mies miestä vastaan-kamppailut hävittiin, niin muualta jouduttiin tulemaan hätiin ja puolustus repesi. Tästä syystä Johan Grönholm jäi kerta toisensa jälkeen viivalle vapaaksi ja sentteri nautti syötöistä täysin rinnoin. Grönholm oli avain ottelun voittoon. Jos Grönberg ja Bert-Jan Pustonski puudutetaan kolmeen maaliin, niin Grönholmin seitsemän kaappia ovat silkkaa murhaa.

BK koitti pistää hanttiin, mutta SIF:n fyysinen vääntövoima oli vain liikaa. SIF-pelaajien liike ja paikanvaihtelu oli myös erinomaista. Jan Hagman ei enää tehnyt samoja hölmöilyjä kuin tiistain pelissä, vaan pelasi maaleineen ja syöttöineen upean ottelun. Ja toisin kuin tiistaina, SIF:n pelissä oli vauhdin lisäksi myös kontrollia.

Lukuun ottamatta roska-ajan temppuiluja, joihin joukkue on arvaamattomine yksilöineen taipuvainen. Marcus Sjöstedtin reaktio Pustonskin täysin naurettavaan sokkosyöttöön oli korvaamaton.

Siinä missä SIF haastoi syvyyssuunnassa 1-1-tilanteisiin, niin BK:n peli puuroutui sivuttaissyöttelyksi. Kun oli paikka täräyttää väleihin, niin ei menty ja sitten kun mentiin, niin oli liian myöhäistä. SIF piti etäisyydet tiiviinä ja houkutteli BK:n juuri sellaisiin harmittomiin kaukoheittoihin, joilla BK on tuhonnut itsensä jatkosarjasta lähtien.

Erityismaininta Harry Wikströmin ja Jan Hagmanin hiipiville nousuille, joilla on pilattu monta BK:n viritelmää siinä vaiheessa, kun polkkapaidat ovat valmistautuneet iskemään.

BK:n ruumiinkieli toisella jaksolla ei antanut hyvää viestiä. Nyt on väärä aika roikottaa päitä ja levitellä käsiä. Vaikka tehtävä vaikuttaa äärettömän hankalalta, niin sarja voidaan vielä kääntää.

Yksi voitto tekee ihmeitä. Mutta sitä ei tule, jos joukkue ei siihen usko.

Toni Suominen