Kiistely lännen nopeimmasta aseenheiluttajasta käy edelleen kiivaana, vaikka lainsuojattomuuteen suhtaudutaan entistä ahdasmielisemmin. Olisiko oikea vastaus Wild Bill Hickok? Entäs Wyatt Earp? Eihän unohdeta Clay “Wolf of the Washita” Allisonia? Eikö John Wesley Hardin kelpaa? Vai kenties HC Westin käsipallojoukkue?

Se onkin melkoisen musta hevonen tässä listassa, mutta viime keskiviikkona se oli varsinainen ravihevonen SM-käsipallon ottelussa BK-46:tta vastaan. West ravasi mielin määrin kontrausmaaleja ja esitti muutenkin niin paljon ripeämpää peliä kuin kotijoukkue, että Karjaalla kirjattiin ilmastotalkoonumerot 21-32 (10-17).

BK:lta Olli-Pekka Korpimäki oli näkevinään kuusi varpusta, mutta Nico Rönnberg ja Oscar Kihlstedt tiesivät kertoa, että ei siellä ole kuin viisi tonttua. Westiltä Joona Raerinne väitti kivenkovaa havainneensa kuusi lanttulaatikkoa, mutta Joacim Broman tiuskaisi, että on se nyt kumma kun et erota neljää karjalan paistia lanttulaatikosta.

Kaikki väki tuntui katsomossa nukkuvan, sillä niin autenttisen harras tunnelma hallissa vallitsi. Metelistä huolehti vierailija West, jota ei Suomen cup-viikonloppu ja kirvelevä finaalitappio liiemmin näyttänyt painavan. Sen verran terhakasti se kipitti kontrauksiin, joista se myllersi lähes puolet maaleistaan.

BK ei tehnyt yhden yhtä puhdasta kontramaalia ja vaikka se pääsikin puolinopeista pari kertaa iskemään, niin tässä tilastossa jäätiin pahasti pakkasen puolelle. Jos se tilasto on noin kaltevasti kallellaan vastustajalle, joka kaiken lisäksi vyöryttää monin verroin luovempia asemahyökkäyksiä kuin BK, niin silloin soi tip tap tipetipe-tiptap.

Westin kontrauskestit johtuivat siitä, että BK:n hidas hyökkääminen oli pääosin sitä samaa sivakointia kuin vaikkapa viimeksi Atlasta vastaan. Mutta siinä missä Atlakselle voi silläkin pelillä laittaa kampoihin, niin Westin puolustusta vastaan se ei vetele.

Westillä on Hertolan veljesten ja Joona Raerinteen johdolla muurissaan isoja pelureita, joita pienempikokoiset BK-laiset eivät voi heitoillaan tai läpimurtoyrityksillä ohittaa, jos puolustusta ei saada liikkeelle. Eikä sitä saada, jos pakit pallottelevat keskenään, laidat ovat tyhjän pantteina ja otetaan kehnosta vauhdista jonkunlainen heitto.

West saattoi rauhassa odotella näitä pakkien heittoja ja blokata niitä mennen tullen pois. Tai sitten veskari Tomi Kurppa napsi marjat talteen. Näin yksinkertaisella pelillä ei tämän tason puolustusta yllätetä. Vaikka pelaajilla on omat jääräpäiset tendenssinsä, niin tässä on myös valmennusportaalla petrattavaa.

BK:n voitot Westistä tai Cocksista ovat toki jo valmiiksi kiven takana, mutta joukkueen pitäisi vähintään antaa itselleen paras mahdollisuus voittoon.

Erityisen turhauttavaksi asian tekee se, että aina välillä BK näytti pystyvänsä nopeaan pallotempoon ja liikuttamaan puolustusta sivuttaissuunnassa. Tällä tavoin Korpimäkikin tekaisi avausjaksolla maalin, kun Tapio Tierala ei kunnolla ehtinyt eteen ja Korpparille jäi enemmän tilaa heitolle. Ja tällä tavoin pallon saatiin toisen jakson alussa laitaan Robin Karlssonille, joka lobbasi kaapin. Mutta harvassa olivat nämä tähtihetket.

Olikin hurja katsella sitä eroa mikä joukkueiden hitaissa hyökkäyksissä oli. Westillä olivat laidat ja sentteri mukana, oli ajoja ja sisäänjuoksuja, nopeaa syöttelyä ja kaikkinensa aktiivista ja luovaa peliä. BK:n kunniaksi on sanottava se, että se puolusti näitä tilanteita sen minkä rahkeistaan pystyi ja Thomas Lindströmin maalivahtipeli oli jälleen erinomaista. Mutta kun West teki tuhonsa kontrauksista, niin laihaksi jäi sekin lohtu.

Todetaan vielä pehmentäväksi seikaksi se, että onhan materiaaleissakin eroa. West rummutti kokonaiset kaksitoista maalintekijää ja sai hyviä minuutteja sieltä sun täältä. BK elää pienemmillä marginaaleilla.

Tuloksia: Akilles - Cocks 31-42 (15-22), SIF - Dicken 42-25 (20-11).

Ja me toivotam, ja me toivotam, onnellista ja hyvää joulua.

Toni Suominen