Tiedemiesten logiikan mukaan kummituksia ei ole olemassa. On vain alhaisella taajuudella liikkuvia infraääniä, jotka virheellisesti liitetään paranormaaleihin ilmiöihin. Höpsistä pussiin. Seuraavaksi varmasti väitetään, että pääsiäisnoita on radioaktiivinen kompressori ja hammaskeiju pelkkää avaruuspölyä. Kummituksia on kuin onkin olemassa ja ehkä lähempänä kuin luulemmekaan.

BK-46:n karvat ovat nousseet pystyyn, kun se on kohdannut kummituksen Kauniaisista. HC Westin nimellä kulkeva kammotus säpsäytteli karjaalaisia viimeksi keskiviikkona, kun se voitti SM-käsipallon ottelun lukemin 29-19 (15-10).

BK:n maalinteko Westiä vastaan on jo pidemmän aikaa ollut silkkaa tervanjuontia. Nyt höyheniä ripoteltiin päälle etenkin toisella jaksolla, jolloin BK tarpoi 17 minuutin pätkän (33-50) yhden ymmyrkäisen osuman siivellä.

West ei itsekään ollut millään hurmiollisella pelipäällä, mutta sai silti käännettyä 15-12-tilanteen muotoon 23-13.

-Jostain syystä tuo Westin puolustus on ollut meille melkoinen kummitus. Meillä on liikaa kunnioitusta sitä kohtaan emmekä uskalla kunnolla hyökätä sitä vastaan. Tulee liikaa sivuttaisliikettä eikä syvyyssuuntaan tapahtuvaa haastamista, pureskeli valmentaja Christer Lundqvist.

Hänkin tosin myönsi, että West myös puolustaa BK:ta vastaan fiksusti, voisiko sanoa sellaisella “välimallin” taktiikalla. Muurista ei irrota niin ylös, että polkkapaidat pääsisivät rypistämään läpimurtoihin. Toisaalta ei vajota liian alaskaan, vaan härnätään BK:n pakkeja ottamaan sellaisia heittoja, jotka saattavat ensisilmäyksellä vaikuttaa hyviltäkin yrityksiltä, mutta joita kuitenkin ehditään blokkaamaan tai tarpeeksi häiritsemään.

Maalivahti Tomi Kurppa torjui ihan mallikkaasti, mutta puolustuksen pohjatyön tueksi häneltä ei siltikään vaadittu kuin peruskoppeja.

Yhdeksän metrin miehistä Olli-Pekka Korpimäki, Sami Silfver ja Nico Rönnberg kiskoivat yhteistuumin 25 heitosta vain neljä verkkoon ja sillä prosentilla ei ihmeitä tehdä. Sekaan mahtui joitakin kelpo kokeiluja, mutta suurin osa oli jo kädestä lähtiessä tuomittu tuhoon.

Seitsemän maalia (7/15) kopauttanut Oscar Kihlstedt pystyi oikeastaan ainoana asettamaan Westin puolustukselle painetta ajojensa kanssa. Jotain kieltä puhuu myös jäähytilasto, joka meni BK:n “hyväksi” puhtaasti 4-0. Silfverin ja Korpimäen jäähyt tulivat juurikin siitä syystä, että ojennettiin haastamaan lähtenyttä West-peluria. BK:lla ei sitä actionia hirveästi ollut, jolloin ei kaverille kakkosiakaan ropise.

Paras lääke tähän olisi se, että BK tulisi stoppien jälkeen vauhdilla ylös ja yllättäisi Westin housut kintuissa. Siihen oli etenkin avausjaksolla mahdollisuuksia, kun West sortui yli kymmeneen tekniseen virheeseen. BK:n meno tyssäsi kuitenkin viimeistään kymmenen metrin tienoille ja West ehti järjestämään puolustuksensa.

-Niissä on se sama vika eli viimeinen puristus kohti maalia jää puuttumaan, Lundqvist totesi.

Westillä kesti kummallakin puoliajalla pitkään ennen kuin se sai hyökkäyksiinsä jonkunlaista jouhevuutta. Tapio Tieralan puuttuessa suurin vastuu sälytettiin Benny Bromanin ja kovasti kehittyneen Simon Wörlundin harteille. Nuoret pelurit hassasivat monta palloa ja heittoa, mutta tekivät vastapainoksi myös ratkaisevaa jälkeä.

Wörlundin aktiivinen pelaaminen tuotti erityisen paljon ongelmia BK:lle ja äkkinäinen liipaisinsormi oli melkoista myrkkyä. Kummallekin kahdeksan maalia. BK:n puolustaminen oli mukiinmenevää kamaa, mutta aika ajoin keskittyminen ei riittänyt loppuun asti ja etenkin Wörlund ja Broman ottivat siitä hyödyn.

-Ne katkoksetkin johtuivat osin hyökkäyspelistä. Jos siellä tuli epäonnistuminen, niin seuraavassa puolustustilanteessa oltiin vielä epätasapainossa, Lundqvist aprikoi.

West ei millään muotoa yltänyt yhtä brokadimaiseen peliin kuin viime kohtaamisessa Karjaalla, mutta teki tarpeeksi. Jotain pelin sotkuisesta luonteesta kertoi toisen puoliskon sekvenssi, jolloin joukkueet rähmivät 20 sekunnin sisään neljä kertaa palloa poijes.

BK:lla on vielä ote sarjan kolmospaikasta, kun runkosarjaa on jäljellä kuusi ottelua. Seuraavaan Dicken-vieraspeliin joukkue saa mukaan Kaj ja Jan Hagmanin, jotka toivon mukaan saavat ohjattua hyökkäyspeliä oikeille urille.

-Poikien ei enää tarvitse ohjata sitä peliä niin paljon, kun he tulevat mukaan. He tuovat mukanaan myös johtajuutta ja avoimuudellaan sellaista omaa fiilistä. Kuusi peliä riittää ihan hyvin siihen, että Hagmanit saadaan peliin sisälle, Lundqvist arvioi.

Toni Suominen