(Raasepori) Mäkihyppymiehemme Janne Happonen yritti keplotella suurmäen kisaan liian suurella puvulla ja käry kävi. Vastaavanlaista vispilänkauppaa jo Harri Ollin osalta normaalimäessä todistanut valmentaja Janne Väätäinen ei ollut tilanteesta haltioissaan, vaan pikemminkin tyrmistynyt. “Samaa sontaa”, kuului kommentti.

Tekisi mieli käyttää samaa aukotonta analyysiä BK-46:n pelistä Siuntion IF:ää vastaan, sillä tuli tunne, että tämä on nähty joskus ennenkin.

Huonoihin tapoihinsa sortunut BK löi kirvestä kiveen ja hävisi kotonaan SIF:lle 21-25 (10-14). Länsiuusmaalaiset toverit ovat olleet tällä kaudella kovin vieraanvaraista sakkia, sillä kaikki neljä ottelua ovat päättyneet kotijoukkueen tappioon. Voitolla SIF kiilasi BK:n ohi sarjakolmoseksi.

Otetaan ensin kiinni pelin ikävimpään käänteeseen, jota todistettiin 20 minuutin kohdalla. BK:n maalivahti Thomas Lindström venytti komean torjunnan, mutta potkaisi samalla itseään käteen. Pikkusormi sinkosi ilkeästi sijoiltaan ja kauden ennätysyleisö katseli kauhuissaan, kun veskari kieriskeli tuskissaan lattialla. Hänen pelinsä päättyi siihen ja se oli kaikin puolin raskas paikka.

Lindström oli pelaamassa jälleen huippumatsia ja oli ehtinyt nollata Patrik Grönbergin heitot neljästi ja koppaamaan Johan Skogbergin pilkun. Tilalle tullut Miksu Heinonen ei torjunut jatkossa huonosti, mutta arvailun varaan jäi, mitä Lindström olisi tuossa tikissä saanut aikaan.

Tuskin mitään ainakaan hyökkäyspäässä, mutta sinne hänen poistumisensa tuntui eniten vaikuttavan. Sattumaa tai ei, niin BK takoi loppupelin ajan päätä seinään. Lienee mahdotonta sanoa kuinka paljon moinen tilanne pelaajiin vaikuttaa, mutta keittiöpsykologin papereilla voisi arvioida, että korvien välissä jotain häiritseviä ajatuksia vilisi.

Muutoin ottelu muistutti joulukuun alussa pelattua Atlas-sotkua niin paljon, että bon voyage -tunne oli pelottavan paljon läsnä. Kuten silloinkin, sai BK otteluun marsipaanimaisen alun. Puolustus toimi ja Jasper Hellberg viiletti kontrauksista isännät 3-0-johtoon. Ja kuten silloin, kun vastustaja oli ottanut ensimmäiset iskut vastaan ja alkoi pikku hiljaa nostella omia nyrkkejään, niin BK kuivui hitaasti ja varmasti kokoon.

BK:n puolustuspeli oli sinänsä ihan mallikasta, mutta SIF teki tuhojaan kontrauksista. Ne saivat alkunsa BK:n harhasyötöistä ja ylipäänsä siitä jähmeästä hyökkäyspelistä, jota BK pahimmillaan pelaa. Pelaajien jääräpäisyydellä ei tunnu olevan mitään rajoja, kun samoja omasta vauhdista lähteviä heittoja otetaan, vaikka mikä olisi. Vaikka SIF:llä oli välillä kolme miestä heiton edessä, niin ei haittaa.

Johan Grönholm ja Harry Wikström tekivät toki hyvää työtä SIF:n keskuspuolustuksessa, mutta tätä hyökkäämistä vastaan olisivat Pilli ja Pullakin tehneet hyvää työtä.

BK:n tulisi pitää tempoa yllä ja puolustus varpaillaan, mutta sille tuli liikaa jäätyneitä hetkiä, kun pallollinen pelaaja hieroi omaa ratkaisuaan. BK on näyttänyt, että se kykenee paljon liikkuvampaan ja järkevämpään peliin, mutta jostain syystä se tasaisin väliajoin lukittuu tälle kyntämisvaihteelle. SIF nappasi pallot talteen ja laukkasi 7-8-tilanteesta 9-14-johtoon lähes pelkästään kontrilla. Toisen jakson ensimmäinen kymppi meni vieraille 5-1 ja homma oli enemmän ja vähemmän siinä.

Huonojen heittovalintojen lisäksi BK:n peliä piinasivat vaisut viimeistelyt. Välillä aukeni hyviä paikkoja, mutta niin viivalta, laidasta kuin läpimurroistakin kiskottiin silmät kiinni. Kaikki kunnia toki SIF-molari Stefan Thilmanille ja hänen 20 torjunnalleen.

SIF:stä Karjaalle siirtyneet Kaj ja Jan Hagman esiintyivät ensimmäistä kertaa kotiyleisölle ja hakivat vielä askelmerkkejä. Veljekset tekivät yhteistuumin kolme maalia, eivät päässeet erityisen hyvin peliin sisälle ja viettivät myös kosolti aikaa vaihtopenkillä. Sekään tuskin voi olla vaikuttamatta, että vastapuolella oli pelaajia, joiden kanssa Hagmanit olivat vielä vähän aikaa sitten joukkuetovereita.

-Ei minulle ainakaan ollut mitenkään erityistä pelata SIF:iä vastaan. Jos tuollaisia alkaa miettiä, niin turha se on edes toiseen seuraan siirtyä, kohautteli Jan Hagman olkapäitään.

Hän oli istunut viimeiset kaksi kuukautta sivussa käsivamman takia eikä pysty vielä heittämään kunnolla. Ehkä siitä johtui myös se, että Hagman pummasi avausjaksolla läpiajon ja sai sen jälkeen vain hajaminuutteja.

-Eivät ne missit minua haittaa, yritän aina uudestaan. Mutta enhän minä tuosta penkillä istumisesta hirveästi tykkää. Minun paikkani on olla kentällä tsemppaamassa ja luomassa henkeä. Mutta ymmärrän hyvin miksi istuin penkillä, en ole vielä täydessä kunnossa ja onhan meillä Robinin (Karlsson) kanssa kilpailua peliajasta, Hagman totesi.

BK:n hyökkäyspeli jätti hänetkin kylmäksi.

-Vedettiin huonoista paikoista. Meillä on hyviä heittäjiä ja SIF seisoi siellä kuudessa metrissä, mutta takaa ei otettu sellaisia heittoja kuin pitäisi. Sitten kun on viisi minuuttia jäljellä, niin sitten aletaan satsaamaan. Olisi pitänyt satsata jo toisen puoliajan alussa. Mutta pelasihan SIF hyvän matsin, ei siinä mitään, Hagman sanoi.

BK:lta Oscar Kihlstedt maalasi viidesti ja neljästi osunut Hellberg käytti paikkansa tehokkaasti.

SIF:ltä Johan Skogberg tempaisi seitsemän kaappia ja oli energisen pelinsä kanssa joukkueen katalysaattori. Neljän maalin Johan Grönholm oli mies paikallaan.

Tuloksia: HC West - Fenix 27-20 (15-10), Atlas - Cocks 21-25 (12-14), HIFK - Akilles 37-30 (18-16), 21.2 HIFK - Dicken 31-22 (14-12).

SIF (23 pistettä), BK (22) ja Fenix (20) käyvät kovaa kahinaa puolivälierien kotiedusta. Ensi keskiviikkona pelattava BK-Fenix-ottelu tulee näyttelemään siinä kahinassa suurta roolia.

HIFK puolestaan tarrasi viimeiseen oljenkorteensa ja hilasi itsensä yhden ottelun enemmän pelanneena Atlaksen ohi kuudenneksi. Myös HIFK:lla ja Atlaksella on keskinäinen peli tuloillaan.

BK kohtasi eilen keskiviikkona Riihimäellä Cocksin.

Toni Suominen