(Raasepori) On suorastaan fenomenaalista seurata miten huippuunsa viritetty moderni suomen kieli suhtautuu erilaisten ulkomaalaisten sanojen lainaamiseen. Eräs ehdokas on englantilainen “underdog”, jota käytetään etenkin urheilusanastossa kuvaamaan ennakolta heikommaksi arvioitua joukkuetta.

Ruotsissa tuo termi on jo teksti-tv:tä myöten muovailtu muotoon “underhund”, joten eiköhän oteta mallia ja iskosteta jokapäiväiseen kommunikointiin supisuomalainen sana alakoira.

FBC Elit on alakoiran perikuva, sillä se on läpi kauden läähättänyt altavastaajan asemassa. Torstaina jäi taas luu käteen, kun yläkoira SB Vantaa voitti salibandyn 2-divisioonan ottelun Karjaalla 2-6 (0-2, 1-2, 1-2).

SB Vantaa haukkuu lohkon kärjessä ilman tappioita, kun taas Elit on hännänhuippuna yhdellä voitollaan.

Alakoiran ominaisuuksiin kuuluu se, että joukkue voi lähteä pelaamaan vapautuneesti ja rennolla otteella, koska kukaan ei kuitenkaan anna sille mitään mahdollisuuksia. Elit ei tätä käskyä totellut, sillä keltapaidat puristivat ensimmäisessä erässä mailaa kuin se olisi ollut Helsinki-Vantaalle menossa ollut matkalaukku.

Harhasyöttöjä tuli posketon määrä ja useat niistä tehtiin vielä sellaisissa paikoissa, joista SB Vantaalle aukeni avara maalintekomaisema. Simppelitkään syötöt eivät tahtoneet mennä perille, kun pallo poltti vastaanottajan lavassa.

-Kai siinä olivat miehet vähän jäässä, aprikoi Mika Korkiakoski Elitin hermostunutta avauserää.

Alakoira juoksee kuitenkin pitkälle hyvän maalivahtipelin turvin ja Timo Ruokolainen on kahdessa viime pelissä turvannut sen, että Elit on pysynyt kärryillä. Nytkin hän paikkasi torjunnoillaan monet ulkopelaajien uunoilut ja palkittiin ansaitusti isäntien parhaana pelaajana.

-Timppa on ollut ihan loistava. Ilman häntä lukemat olisivat voineet olla pahemmat. Tuollaisella maalivahtipelillä pitäisi voittaa enemmän pelejä, Korkiakoski totesi.

Joka väliin ei Ruokolainenkaan ehtinyt. Samuli Thamm heläytti ylivoimalla 0-1 ja maalipörssin ykkösmies Sampo Kiviharju kipitti alivoimalla 0-2. Kiviharjun osuma sai alkunsa juuri yhdestä selkäpiitä karmivasta syöttöharhasta. Samanmoinen hassi johti myös Teemu Sorvarin 0-3-osumaan, johon Kiviharju jakeli silkinpehmeän syötön ilmassa pyörineestä pallosta.

Elit pääsi ensimmäisessä erässä jauhamaan kahdesti ylivoimalla, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa.

-Tarvitsemme enemmän laukauksia, etenkin ylivoimissa. Emme ylipäänsä vedä niin paljon kuin pitäisi ja sitten kun vedämme, niin ne ovat huonoja vetoja. Kyllä sitä on harjoiteltu, mutta ei tuon paremmin näköjään osata, Korkiakoski tuhisi.

Elitillä oli vaikeuksia päästä varteenotettaville maalintekosektoreille ja kauempaa lähteneet kudit kimmahtivat joko ensimmäiseen vastustajaan tai liihottivat omille teilleen.

Pelin edetessä Elitille aukeni tilaa SB Vantaan alueella ja alakoiralle olisi tuiki tärkeää saada onnistumisia lähes joka kerta kun päästään nuuskimaan otollisia tilaisuuksia. Teemu Tuovinen osui tällaisesta tilanteesta vantaalaisten harvinaisen pallonmenetyksen jälkeen (1-3-maali), mutta enemmänkin oli tarjolla. Niin vain tassut tärisivät ratkaisevien suoritusten äärellä. Mihinkään “oo la laa” -touhuun ei puolestaan ole varaa, vaikka sitäkin yritettiin.

Se homma kannattaa jättää yläkoirille. SB Vantaa liikutti palloa kepein harjanvedoin ja piti vauhdin lisäksi myös järjen mukana. Jos pallollinen peluri ei havainnut ylhäältä takuuvarmaa syöttövaihtoehtoa, niin pallo kierrätettiin muitta mutkitta alakerran kautta.

Siinä missä Elitillä on usein ekspressionistinen “kokeillaanpas jos tämä toimii” -vaihde päällä, niin SB Vantaan tapainen joukkue kulkee “tehdään näin, tämä toimii”-raiteella.

Vieraiden pelissä viehätti erityisesti liikkuvuus ja urheilullisuus, joka kumpusi isokokoisempienkin pelureiden otteista. Kiviharju (3+2) ja Sorvari (2+1) on puolestaan sellainen parivaljakko, että alta pois. Tippaakaan ylimielisyyttä ei SB Vantaan pelistä läpi paistanut ja leikkiminen jätettiin sikseen.

Asialleen omistautunut alakoira vetää kuitenkin yhdessä asiassa aina vastustajalle vertoja. Nimittäin loppuun asti yrittämisessä ja sitkeässä vääntämisessä. Sillä tavalla Elit tuli vielä päätöserässä kahden maalin päähän (2-4), kun Korkiakoski purkitti kauden ensimmäisen maalinsa.

Niska naksahti vasta ajassa 52.12, kun Kiviharju ronkki maalin edustalta 2-5. Viimeisenkin maalin Kiviharju lusikoi Ruokolaisen riparista ja tekee mieli kysyä kuinka monta miehen 27 maalista on syntynyt vastaavalla tavalla. Sen verran hyvillä hoksottimilla Kiviharju maalin edessä operoi.

Elit ei suinkaan ollut huono alakoiran tekele, vaan vastustaja huomioon ottaen se pelasi kelpo ottelun. Saipa se vielä 2-4-tilanteessa pari huomionarvoista pyöritystäkin aikaan, kun SB Vantaa vetäytyi kyttäilyasemiin. Mikä oli erikoinen asetelma sinänsä.

-Päätöserät ovat olleet meiltä ihan hyviä, tässä pelissä ja LoSB:ia vastaan. Ehkä sitä asennetta löytyy, kun ei periaatteessa ole enää mitään menetettävää. Mutta olisihan se parempi, jos samanlainen asenne olisi jo aiemmin, Korkiakoski lausahti.

Ruokolaisen ja paljon esillä olleen Korkiakosken lisäksi Elitistä voi mainita Zacharias Ekströmin, joka VSS-pelin tapaan toi rutkasti energiaa ja yritystä. Sitä tuovat toki muutkin pelaajat, mutta joillakin kova yritys tahtoo mennä kohlaamisen puolelle ja joillakin se suuntautuu vääriin asioihin. Pari pelaajaa on puolestaan jonkinlaisessa pelillisessä kipsissä ja onnistumisille olisi tarvetta.

Niitä haetaan seuraavaksi kahden viikon päästä KD:n vieraana.

Toni Suominen