M. A. Nummisen mukaan mies voi pitää itseään miehenä vasta sitten, kun on nähnyt Helga-neidin pohkeen kylvyssä. Siinä on vinha perä, mutta kyllä kai siitäkin ropisee roimasti miehuuspisteitä, jos suomalainen käsipallomaajoukkue selviytyy kahdesti peräkkäin EM-kisoihin. Tuskin M. A. Numminenkaan sitä olisi uskonut, mutta niin vain vuonna 1990 syntynyt poikien maajoukkue tähän miehekkääseen suoritukseen kykeni.

Suomi piti pään kylmänä ja pohkeet lämpiminä Pirkkolassa pelatussa karsintaturnauksessa ja sijoittui Espanjan jälkeen lohkon kakkoseksi. Sitä myöten se lunasti paikkansa Slovakiassa käytäviin alle 20-vuotiaiden EM-kisoihin, jotka pelataan heinä-elokuun vaihteessa. Samainen P 90-joukkue ylsi historiallisesti EM-lopputurnaukseen myös kaksi vuotta sitten.

Kelpo arvasta ja kotiturnauksen suomista eduista nauttineella Suomella oli iskun paikka turnauksen kahtena ensimmäisenä päivänä. Perjantaina kohdattu Viro ja lauantaina vastaan asettunut Sveitsi oli pistettävä kumoon ja EM-lippu olisi Espanjan takana buukattu. Sen Suomi myös teki, vaikka etenikin vaikeuksien kautta voittoon.

Viro hypisteli johtoa toisen puoliajan alussa ja Sveitsi ravasi saman tien 0-5-johtoon, mutta kumpikin kähinä kääntyi Suomen eduksi. Viro kaatui 31-25 (13-14) ja Sveitsi 32-26 (13-16).

-Hidas käynnistyminen meni hermostuneisuuden piikkiin. Ennakkoon tiesimme, että meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa Viro ja Sveitsi, kun kaikki natsaa kohdalleen. Joten siitä tuli vähän paineita ja se näkyi pelissä. Toiselle puoliajalle löysimme oman rytmimme ja aloimme tehdä sovittuja asioita, kertasi valmentaja Kaj Kekki.

Karjaalaispelaajat olivat tuttuun tapaan isossa roolissa Suomen pelissä. Nico Rönnberg riuhtoi Viroa vastaan kaksitoista kaappia ja kun Sveitsi tuli enemmän iholle, niin vain kahteen maaliin jäänyt Rönnberg jakeli syöttöjä tyhjäksi jääneeseen tilaan. Niistä nautti täysin siemauksin muun muassa Sam Sjöman, joka osui Sveitsi-pelissä viidesti.

Oscar Kihlstedt paiski hommia kummassakin päässä ja osallistui maalintekoon yhteensä neljätoista kertaa. Veskari Miksu Heinosen tähtihetki tuli Sveitsi-pelin toisella jaksolla, jolloin hän torjui punapaitojen heittoja henkensä edestä.

-Hyvällä joukkuepelillä saimme homman hoidetuksi. Nuo kaksi ensimmäistä peliä olivat meille tärkeimpiä ja satsasimme niihin. Jaksoimme pelata loppuun asti ja sen takia käänsimme ne pelit eduksemme, jutteli sentteri Sjöman.

Sunnuntain Espanja-pelissä puhti oli poissa ja spanskit takoivat tauluun tylyt 17-36 (6-19)-lukemat. Väsyneet suomalaiset saivat turnauksen lopuksi kokea korkeamman asteen kansainvälistä peliä, missä pelaajat eivät ole pelkästään isompia, vaan myös teknisesti taitavia ja ketteriä kolleja.

202-senttinen vasen pakki Carlos Molina ja 194-senttinen keskusysi Alvaro Ruiz venkoilivat tekopaikkoihin ja kohosivat vaivatta heittoihin suomalaisten yli. 195-senttinen ja 120-kiloinen sentteri Javier Garcia ei ollut ketterimmästä päästä, mutta moisen jässikän kanssa painiminen ottaa voimille.

Suomen hyökkäyksissä ilmeni se ongelma, että jos pääsikin yhden korston ohi, niin heti oli toinen mokoma edessä.

-Olimme jo ehkä tyytyväisiä siihen, että EM-paikka oli varmistunut. Silti tarkoitus oli lähteä Espanja-peliin sillä idealla, että päästään testaamaan itseämme huippumaata vastaan. Mutta eipä siitä oikein mitään tullut, Sjöman totesi.

-Turnauksen voisi vetää yhteen siten, että pelasimme kaksi erää huonoa käsipalloa, kaksi erää erittäin hyvää käsipalloa ja kaksi erää voimatonta käsipalloa, Kekki tiivisti.

Nuorten maajoukkueen urotekojen ei pitäisi oikeastaan enää tulla yllätyksenä, sillä se on jo hyvän aikaa näyttänyt mistä puusta se on veistetty. Silti EM-kisapaikan ratkettua tekee mieli kysyä, että mikä tästä joukkueesta tekee niin poikkeuksellisen, että se kykenee saavutuksiin joihin muut maajoukkueet eivät ole aiemmin yltäneet.

-Tässä on poikkeuksellisen monta urheilijaa, joilla on hirveä voittamisen tahto. Se on levinnyt koko jengiin. Tässä on myös poikkeuksellisen monta teknisesti taitavaa ja nopeaa pelaajaa, Kekki sanoi.

P 90-joukkueen henkiset voimavarat on todettu mittaviksi, sillä se on saattanut olla monessa pelissä tukalassa tilanteessa, mutta päätä ei ole tungettu pensaaseen. Periksi ei anneta ja uudestaan yritetään.

-Itseluottamus on positiivisten kokemusten summa ja meillä niitä positiivisia kokemuksia on ollut paljon. Joten itseluottamus on kasvanut. Olemme myös vuosien saatossa ottaneet paljon riskejä, joiden onnistuminen on entisestään ruokkinut tätä kierrettä, Kekki kertoi.

Riskien ottamisessa on vaihdettu kaistaa sillä perisuomalaisella tiellä, jolla yleensä ajetaan häviämisen välttämisen ja virheiden pelkäämisen säätelemällä vauhdilla.

-Kahdeksan maan turnauksessa pelasimme Sveitsiä vastaan välierässä ja johdimme jatkoajalla yhdellä maalilla. He ottivat yhden pelaajistamme erikoisvartiointiin, jolloin vastasimme siihen ottamalla maalivahdin pois. Teimme 7-6-vastaan maalin ja lopulta voitimme pelin. Viime syksynä Pirkkolassa pelatussa turnauksessa Viro tasoitti pelin puoli minuuttia ennen loppua ja otin siihen paikkaan aikalisän. Sanoin, että nyt harjoitellaan voittamista ja otin taas maalivahdin pois. Teimme voittomaalin ja voitimme seuraavan viikon aikana kaikki kuusi peliä (Challenge Trophy). Jos sitä Viro-matsia ei olisi voitettu, niin ei sitä voittoputkeakaan olisi tullut.

-Meille ei perus tekeminen riitä, vaan pitää ottaa riskejä, Kekki perusteli.

Riskejä voi hänen mukaansa tämän joukkueen kanssa myös huoletta ottaa, koska pelaajat tietävät missä mennään.

-Nämä eivät ole hölmöjä jätkiä ja siksi tämän joukkueen valmentaminen onkin aika mielenkiintoista. He eivät vain istu huuli pyöreänä kuuntelemassa juttujani, vaan reagoivat ja sparraavat valmentajaa. Tämän joukkueen kanssa voi toteuttaa asioita, joita olen pitkän urani varrella oppinut, Kekki tuumaili.

Suomelle jäi viime EM-reissusta sopivasti hampaankoloon, sillä se ylsi kaksi vuotta sitten vain yhteen voittoon ja jätettiin turnauksen hännänhuipuksi (16:a).

-Pelaajien odotukset olivat silloin korkeammalla kuin mihin meillä oli pelimme puolesta edellytyksiä, joten tavoitteet osattaneen nyt asettaa paremmin. Toinen oppi sieltä oli se, että yhdellä kentällisellä ei siitä rupeamasta selviä. Lohkoarvonnasta riippuen meidän pitää valita ne pelit mihin satsaamme, Kekki arvioi.

Myös Sjöman tietää mitä tuleman pitää.

-Muut ovat isompia kuin me, mutta me olemme nopeita ja kaikki pelaajamme ovat aika teknisiä. Joten sitä meidän on hyödynnettävä. Puolustuspeliä pitää vielä parantaa ja sitten ei saa käydä noin kuin Espanjaa vastaan kävi, että aletaan roikottaa päitä. Loppuun asti on jaksettava, hän evästi.

Suomi lähtee ensisijaisesti parantamaan viime kisojen suoritusta, mutta isompiakin haaveita on.

-Paikka kymmenen sakissa on se unelma. Jos arvonta suosii, niin siellä on sellaisia maita, jotka on hyvänä päivänä voitettavissa, Kekki totesi.

Toni Suominen