(Raasepori) Minna Kauppi ei halua antaa vastaukseksi mitään tusinatavaraa, vaan pohtii kysymystä kuin kimuranttia reitinvalintaa.

-Kiitävät koivet ja... notkeat aivot, hän lopulta muotoilee uteluun siitä, mistä on huippusuunnistaja tehty.

Kiitävät koivet ovat ihan jees, mutta notkeat aivot?

-Kyllä sitä niin voisi sanoa. Pitää olla sopeutuvainen moniin asioihin. En nyt muuten tiedä siitä ovatko suunnistajat sitä notkeinta tekoa, mutta aivoistaan kyllä, Kauppi selventää.

Tätä ja monenmoista muuta oppia saavat maamme tulevat suunnistustoivot urheiluopisto Kisakeskuksessa, jossa Kauppi ja Pasi Ikonen vetävät valjaita “Huippusuunnistaja haussa” -projektissa.

Kyytiin on pääsykokeiden kautta karsittu 23 kappaletta 15-16-vuotiaita nuoria, jotka osallistuvat Kisiksessä kaikkiaan neljälle leirille. Ensimmäinen otos näpsäistiin jo marraskuussa ja viime viikonloppuna oli kakkososan vuoro.

-Kisakeskus on hyvin paljon tekemisissä suunnistuksen kanssa ja viime keväänä aloimme pohtimaan sitä, josko voisimme tehdä Minnan ja Pasin kanssa yhteistyötä. Siinä oli pari eri skenaariota, joista päädyimme tähän neljän leirin systeemiin, kertoo toimitusjohtaja Mika Ilomäki.

-Opiston puolelta pointtina ei ole mikään rahastaminen, vaan näiden loistavien lajiolosuhteiden hyödyntäminen. Minnan ja Pasin vaikutus on tietenkin se, että halutaan tulla oppimaan huipuilta. Joku oli kauempaa tulossa jo pelkästään sen takia, että pääsee maailmanmestarin kanssa lenkille, hän jatkaa.

Ja lenkillehän päästiin, siitä ei paljon kannattanut huolehtia.

-Ensimmäisellä leirillä ohjelmassa oli aamulenkki kello 7.20. Jännityksellä odotin, että kuinkahan moni mahtaa paikalle ilmaantua, mutta kyllä sieltä kaikki tulivat, kolminkertainen MM-mitalisti Ikonen hymähtää.

Aktiiviuraansa täysin palkein jatkava pariskunta ei ole vielä valmennuksen pariin sen suuremmin siirtymässä, mutta Kisakeskuksen sapluuna vaikutti kaiken kiireenkin keskellä otolliselta tilaisuudelta.

-Itse opiskelen Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteitä ja tässähän on sen tiimoilta mitä parhain mahdollisuus toteuttaa valmennusta ja testausta, Ikonen kertoo.

-Itseäni mietityttivät nämä jaot mitä suunnistuksessa on tehty. Ennen saattoi olla niin, että kuka tahansa pääsi liiton alueleireille, mutta enää ei pikkuseuroista välttämättä pääse. Eli tämä meidän juttumme on enemmän niille, jotka pienistä seuroista yrittävät eteenpäin. Itsekin muistan miten tärkeää se oli päästä muiden kanssa juoksemaan eikä aina vain oman siskon kanssa, Asikkalan Raikasta edustava Kauppi täsmentää.

Taustatukea Kauppi ja Ikonen saavat kartat tarjoavalta Karjaan Uralta sekä Kisiksen omalta mieheltä, Jari Laitamäeltä. Hän iloitsee siitä millaiseksi “sulatusuuniksi” projekti on osoittautumassa.

-Sosiaalinen näkökulma on hyvin tärkeä. Eri paikoista tulevat nuoret oppivat tuntemaan toisensa ja hyvä niin, koska näitä samoja naamoja he luultavasti näkevät vielä sitten, kun ovat 50-vuotiaiden sarjassa kisaamassa. Hyvää on myös se, että ryhmässä on poikia ja tyttöjä, suomenkielisiä ja suomenruotsalaisia ja ollaan tultu läheltä ja kaukaa, Laitamäki toteaa.

Kaukaisimmat vieraat ovat Kuopiosta, kun taas lähiseutua edustavat Pohjan poika Otto Loukkalahti sekä OK Raseborgin Johanna von Frenckell ja Susanna Forsell.

Marraskuun leirin teemana olivat suorituksen analysointi, peruskestävyys ja voimaharjoittelu. Viime viikonloppuna keskityttiin mielikuvaharjoittelun omaksumiseen ja kestävyyden kehittämiseen.

Hohtavat hanget meinasivat tuoda leiriläisille tenkkapoon, mutta sehän tiedetään, että pihkaniskat eivät vähästä hätkähdä.

-Hieman kompromisseja saadaan varmaan tehdä. Mutta sprinttiharjoitus menee Karjaan kaduilla ihan hyvin. Ja metsään mennään vaikka lumikenkien kanssa, jos ei muuten. Se hyöty tästä kelistä on, että kyllä se henkisesti kehittää, kun treenaa vaativimmissa oloissa, Kauppi kertoo.

Maaliskuun kokoontumisessa puntaroidaan suunnistustaidon kehittämistä ja fyysisen suorituskyvyn herkistämistä. Homma huipentuu kesäleiriin. Fyysisen rääkin lisäksi junnuille iskostetaan luennoilla teoriapuolen teesejä.

-Muun muassa Pekka Nikulaisen opuksia on kaivettu esiin ja ammennetaan niistä tietoa. Omiakin vanhoja muistiinpanoja harjoituksista ja kisoista olen pistänyt luokassa kiertämään ihan vaan siitä syystä, että näkevät, että “pentele, on se vaan kaiken pistänyt ylös”, Ikonen sanoo.

-Kaikkinensa nämä leirillä läpikäytävät asiat ovat silti sellaisia juttuja, mitä on vasta viime aikoina oivallettu. Ja sitä tietoa siirretään eteenpäin, Laitamäki lisää.

Nykypäivän suunnistuksessa tarvittava tieto onkin eri puusta veistettyä kuin vanhoina hyvinä aikoina.

-Juoksuharjoittelu on tänä päivänä voimissaan. Ne ketkä tuolla maailmalla pärjäävät ovat kovia juoksijoita. Ja sehän on selvää, että pitää juosta kovaa, mutta viime vuosina lajissa on yhä enemmän painottunut juoksuvoima. Jo siitä syystä, että arvokisoja on käyty Keski-Euroopan juoksuvoittoisissa maastoissa. Se voi olla toisaalta vaarallinenkin kehitys, ilman kompassia metsässä viihtyvä Ikonen tuumii.

Sen kehityksen kelkassa suomalaisten on ollut vaikea roikkua, sillä edelliset arvokisat ovat menneet poskelleen. Kehnon juoksuvauhdin on arveltu olleen yksi painavimmista syistä.

-Suomessa satsattiin taitosuunnistukseen ja siinä ei muistettu huolehtia tarpeeksi fysiikkapuolesta. Toisaalta se on vähän ristiriitainen juttu, sillä vaikka viime aikoina on painotettu fysiikkaa, niin suomalaiset ovat silti kaatuneet virheisiin, viidesti urallaan MM-kultaa juhlinut Kauppi pohtii.

-Laji on muuttunut monella tavalla. Esimerkiksi karttaan on nykyään laitettu niin paljon infoa, että jo se on tuonut suoritukseen haastetta. Hyvä, ettei ole puistonpenkkejä sinne merkitty. Siinä on oma hommansa, kun koittaa kovassa vauhdissa edetä ja lukea karttaa, Laitamäki lisää.

-Sekin on tosin yksi taito, että osaa poimia kartalta ne oleellisemmat seikat eikä näprää jokaista merkkiä, Kauppi huomauttaa.

Tulevan kauden kiintopiste on Bulgariassa, jossa käydään EM-kisat touko-kesäkuun vaihteessa. Jos Ikosen puheisiin on uskomista, niin paremman puoliskon koivet ovat kiitämässä leijuvaan lentoon.

-Minna juoksi seuran (Vaajakosken Terä) testijuoksussa miehet ihan maan rakoon. Itse en flunssan takia vetänyt kuin yhden kiekan, mutta pohdin siinä jälkeenpäin, että olisinko loppuun asti kyydissä pysynyt, Ikonen suitsuttaa.

-Ihan hyvin on harjoituskausi sujunut. Kaksi viime talvea ovat menneet kiukutellessa enkä ole pystynyt kunnolla juoksemaan. Nyt näyttää siinä mielessä positiiviselta, että tässä saattaisi jopa kehittyä, Kauppi uumoilee.

Toni Suominen