Espoon Sulkapallo-Badmintonin kotisivuilla on pelaajaprofiili Nanna Vainiosta, missä hän mainitsee parhaaksi saavutuksekseen matikan kokeesta saadun kasin. Todellako?

- Se on tehty joskus silloin, kun olin vielä ylä-asteella. Se pitäisi varmaan päivittää, Vainio naurahti.

Näin on näppylät, sillä vaikka kasi matematiikasta onkin kelpo kamaa, niin eiköhän sulkapallon kaksinpelin Suomen mestaruus kiilaa edelle. Ja pistetään se vielä tuplana, sillä viime viikonloppuna tammisaarelaislähtöinen Vainio puolusti mestaruuttaan kunnialla. Hän löi naisten finaalissa viime vuoden tapaan Saara Hynnisen, tällä kertaa lukemin 12-21, 21-18, 21-17.

Jos viime vuoden voiton jälkeen Ruskeasuon lattialla kuultiin hurmioituneita voitonkiljahduksia, niin tällä kertaa Vainio juhli hillitymmin maneerein.

-Nyt oli eri tilanne. Viime vuonna olin enemmänkin musta hevonen, kun taas nyt olin jo kauden kisojenkin perusteella jonkunlainen ennakkosuosikki. Pelasin aika huonosti koko viikonlopun, joten tunne oli lähinnä helpottunut, kun voitin, hän summasi.

18-vuotias Vainio on jo nuoressa iässä alkanut hallita kotimaan kenttiä ja omien taitojen lisäksi hän näkee siihen selvän syyn.

-Suomen sulkapallossa on nyt sellainen tilanne, että on joko vanhempia pelaajia tai sitten liian nuoria. Vanhemmat pelaajat eivät ehkä enää niin tosissaan satsaa lajiin ja on myös niitä, jotka ovat lopettaneet jo lukion jälkeen ja on perustettu perhettä ja sitä rataa. Itseäni pari vuotta vanhempia pelaajia ei vain ole kovin paljon. Ne jotka minut voivat jatkossa haastaa ovat pari vuotta nuorempia, jos he lajin parissa jatkavat, Vainio selvitti.

Ja toki pitää taas muistaa, että maamme ykköspelaaja Anu Nieminen ei tälläkään kertaa ollut paikalla. Mielenkiinto Vainion ja Niemisen välienselvittelyä kohtaan varmasti kasvaa koko ajan ja Vainio ottaisi kernaasti haasteen vastaan.

-Tosi mielelläni pelaisin Anua vastaan. Jo siitäkin syystä, ettemme ole koskaan kohdanneet. Se olisi itselleni hyvä kokemus, Vainio sanoi.

Tämänvuotinen mestaruus irtosi pidemmän kaavan kautta, sillä Vainio sai alusta asti rehkiä enemmän kuin tarpeeksi.

Finaali ja välierä olivat kumpikin kolmen erän vääntöjä, joissa Vainio jäi sekä Hynnisen että Elina Väisäsen jalkoihin ensimmäisessä erässä.

Myös Hilja Korhonen (21-19, 21-15) ja Jasmine Karlsson (21-14, 21-4) laittoivat ensimmäisillä kierroksilla avauserässä kampoihin, vaikka Vainio heidät suoraan kahdessa erässä voittikin.

-Mielestäni valmistauduin peleihin ihan normaalisti, mutta siinä vain kesti, että lähti kulkemaan. Ja kyllä yksi syy oli siinä, että oli ennakkopaineita. Ennen kisoja kaikki kyselivät, että “aiotko voittaa?” ja sanottiin, että “kyllähän sinä sen voitat”. Siitä tuli sitä onnistumisen pakkoa, Vainio aprikoi.

Finaali eteni Hynnisen komennossa pitkälle toiseen erään, jota Helsingin HBC:n pelaaja johti vielä 11-15.

-Siinä tilanteessa sain pari hyvää lyöntiä ja peli muuttui. Lyöntini eivät olleet käyneet lähelläkään takarajaa ja valmentajani neuvoi minua lyömään kunnolla taakse. Niin tein ja Saara ei enää pystynyt pelaamaan sitä peliä, millä hän oli pärjännyt. Hänen pelitasonsa laski, siinä missä omani nousi. Tuntui myös siltä, että hän ei enää loppua kohden jaksanut yhtä hyvin kuin minä ja se on yksi vahvuuksistani, että jaksan koko pelin.

-Se oli Saaralle varmasti raskas paikka, koska hän on nyt hävinnyt kolme tiukkaa SM-finaalia, Vainio totesi.

Vainio on kaiken kaikkiaan tyytyväinen siihen miten hän on kuluvalla kaudella esiintynyt.

-Kansainvälisissä kisoissa on mennyt välillä hyvin ja välillä vähän huonommin. Se on vielä vähän hakemista, kun olen niin nuori. Joskus tulee vastaan sellaisia pelaajia, jotka ovat tässä vaiheessa vain liian hyviä, hän tiivisti.

Kehityksen kannalta tervetullutta on ollut se, että ESB:n leipiin viisi kuukautta sitten värvätty indonesialainen Imam Teguh Santoso on tuonut harjoitteluun uusia viboja.

- Olen aiemminkin harjoittelut kovaa, mutta nyt on ollut vieläkin fyysisempiä treenejä. Seuraan on tullut uusia pelaajia ja on mukavaa, että on 5-6 muutakin tyyppiä, jotka satsaavat kunnolla. Viime vuonna oli monesti niin, että olin aamutreeneissä yksinäni, Vainio kertoi.

Seuraava rypistys alkaa perjantaina, jolloin Vainiolla starttaavat ylioppilaskirjoitukset.

-Siinä on ollut tekemistä, kun on sulkapallon ohessa käynyt lukion kolmessa vuodessa. Mutta ihan hyvin olen mielestäni siitä urakasta selvinnyt. Olen hakenut pariin yliopistoon Ruotsiin, mutta ykkösvaihtoehto jatko-opiskeluissa on Svenska handelshögskolan eli Hanken, Mattlidenissä lukion käynyt Vainio valotti.

Toni Suominen