(Tammisaari) Suomenlahden meripuolustusalueen operatiivinen osasto on aloittanut Hankoniemen itäpuolella Koön saaren rantavesiin jatkosodassa vuonna 1941 upotettujen tykinammusten raivaamisen. Urheilusukeltajat löysivät ammukset sattumalta viime kesänä, pohjassa makaavista räjähteistä ei ollut virallista tietoa tätä ennen.

Operaatiota johtavan komentajakapteeni Juha Pölläsen mukaan nostourakka oli tarkoitus tehdä alunperin vasta alkukesällä, mutta hyvän jäätalven ansiosta siihen voitiin ryhtyä jo aikaisemmin. Koön rantavesissä on arviolta noin 1.500 venäläisvalmisteista tykinammusta, jotka ovat säilyneet toimintakuntoisina yli 60 vuotta kestäneen meressä olon jälkeenkin.

Raivaamistyön arvellaan kestävän maaliskuun loppuun. Raivattava alue on eristetty jäällä lippusiimalla noin 300 metrin etäisyydeltä ja ulkopuolisten on syytä pysytellä vaara-alueen ulkopuolella.

Merivoimat tekee työn Suomenlahden merenkulkupiirin pyynnöstä, sillä Tammisaaren edustalla sijaitsevan Koön saaren alue suojaisine poukamineen on veneilijöiden suosima ankkuripaikka.

-Poistamme vain näkyvissä olevat ammukset, alueen pohjamutia ei ryhdytä kaivamaan, Pöllänen sanoo. Merestä oli nostettu kahden ensimmäisen päivän aikana satakunta ammusta, joten merivoimien neljän sukeltajan hyinen urakka oli torstaina vasta alussa.

Turvallisuuspäällikkö, komentajakapteeni Markku Partion mukaan ammusten veneilijöille aiheuttama vaara on lähinnä teoreettinen. Ammukset saattaisivat nousta pintaan ankkurien mukana, mutta tältä epätodennäköiseltäkin mahdollisuudelta halutaan välttyä.

Sotilasräjähteiden haltuunotto on asetuksen mukaan aina puolustusvoimien velvollisuus, vaikka kyseessä eivät olisikaan suomalaiset ammukset. Erikoiskoulutetut sukeltajat ja meripioneerit tekevät työn, johon tarvitaan kaikkiaan kymmenkunta kantahenkilökuntaan kuuluvaa työntekijää. Kaikki ovat ilmoittautuneet raivaamistehtävään vapaaehtoisina.

Tammisaaren vesillä sijaitsevan Furuholmin eteläpuolella Hästössä ja sen lähisaarilla käytiin rajuja taisteluja suomalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen välillä vuonna 1941. Neuvostoliitolla oli Koön saaressa yhteensä seitsemän 45 millimetrin rannikkotykkiä. Ammuksia upotettiin myös Koön rantavesiin neuvostojoukkojen vetäytyessä Hankoniemeltä.

Pöllänen korostaa turvallisuuden olevan tärkeintä yli kuusi vuosikymmentä merenpohjassa maanneiden ja yhä toimintakuntoisten sirpalevalojuova-ammusten nostourakassa.

-Avannosta sahatut jääkuutiot on pinottu seinäksi suojaamaan teknisessä keskuksessa ja sen läheisyydessä jäällä olevia henkilöitä. Tuhottavat ammukset nostetaan pohjassa koreihin ja edelleen jäälle sähkövinssin avulla.

Ammukset kuljetetaan räjäytysalueelle reessä Hästö-Busön sotilasalueelle parin kilometrin päähän, Pöllänen kertoo.

Matka taitetaan moottorikelkalla ja mönkijällä.

-Ammukset ovat suojalieriön sisällä ja ajoneuvon kuljettajalla on päällään myös sirpaleliivi. Turvallisuus on tavallaan ylimitoitettuakin, sillä suojakehikko riittäisi estämään ammusten sirpalevaikutuksen yksinäänkin mahdollisessa räjähdyksessä. Haluamme kuitenkin tehdä kaikkemme välttääksemme onnettomuudet, Pöllänen kertoo.

Ammukset kuljetetaan heti noston jälkeen pois nostopaikalta, niitä ei varastoida jäälle turvallisuussyistä. Vuorotellen jään alla noin kuuden metrin syvyydessä työskentelevien neljän sukeltajan merestä nostamat ammukset tuhotaan räjäyttämällä jään päällä olevalla karilla, mistä todistaa nostopaikalle kantautuva kumea jyrähdys.

Vaara-alue on venytetty myös räjäytysalueella 300 metriin. Ammusten sirpalevaikutus ulottuu noin 150 metriin, joten turvallisuus on maksimoitu myös ammusten räjäyttämisessä.

Raivaamistyötä Koön poukamassa johtavalla yliluutnantti Kimmo Lylyllä on yhä jäljellä ensimmäinen Koön rannasta kuluneella viikolla nostettu tykinammus. Ensimmäisessä nostossa noudatettiin erittäin suurta varovaisuutta, koska ammusten vaarallisuutta ei tiedetty alkuvaiheessa. Sukeltaja kävi kiinnittämässä ammukseen vain nostoköyden, muuten siihen ei koskettu.

-Ammus nostettiin jääseinän suojassa ylös, pantiin suojalieriöön ja tuhottiin kaukokäyttöisesti ampumalla sen läpi 30 millimetrin terästäyteinen, joka irrotti räjähdysaineen sisältävän osan hylsystä, Lyly kertoo. Tämän jälkeen kranaattiin ammuttiin kartiopanos, joka ”humautti” räjähdysaineen ulos. Ammuksissa on 100-180 grammaa räjähdysainetta, todennäköisesti trotyyliä.