(Hanko) Hangon satamajohtaja Paavo Lyytikäinen tiesi haastatteluhetkellä täsmälleen, että satamalakko oli kestänyt neljä vuorokautta ja yhdeksän tuntia.

Ja hän tietenkin toivoi, että tiistaina kello 13 alkaneet uudet neuvottelut toisivat työrauhan ja toiminta satamassa pääsisi jatkumaan. Etelä-Uusimaan mennessä painoon tiistaina jatkuivat neuvottelut edelleen eikä niiden mahdollisesta edistymisestä ollut tietoa.

-Viime vuonna vielä Hangon satama teki positiivisen tuloksen ja täksi vuodeksi olemme tehneet ns. köyhän miehen budjetin, jossa kaikki investoinnit on minimoitu. Se merkitsee, että selviämme jonkin aikaa, mutta voidaan laskea, että jokainen päivä aiheuttaa satamalle noin 20.000-30.000 euron tappion.

-Summat eivät vaikuta kovin suurilta, mutta jos ajatellaan esimerkiksi, että lakko kestää kymmenen päivää, kyse on jo vähintään sadastatuhannesta eurosta ja siitä se vain suurene lakon jatkuessa.

-Kaupungin omistama satama on tehnyt suuria investointeja taatakseen sen, että sataman infrastruktuuri on kunnossa ja ahtausliikkeiden on mahdollista toimia Hangon satamassa. Satamatoiminnalla maksamme näitä investointeja takaisin. Nyt tietenkin paljon riippuu siitä, kuinka pitkä lakosta muodostuu.

Satamajohtaja ei itse pysty vaikuttamaan lakon osapuoliin mitenkään, vaan joutuu kaikkien muiden tavoin vain odottamaan, syntyykö sopu vai ei.

-Lakko on laillinen, joten meidän pitää vain todeta, että nyt olosuhteet ovat tällaiset.

Mutta tietenkin satamajohtaja on pohtinut lakon mahdollisia seurauksia. On mahdollista, että ainakin osa transitoliikenteestä siirtyy lahden eteläpuolelle pysyvästi ja se vähentäisi samalla tavoin pysyvästi töitä myös Hangon satamassa.

-Nykyään teollisuudessa on myös pyritty siihen, että tavara kiertää nopeasti. Raaka-aineet käytetään suunnilleen sitä mukaa, kun niitä tulee ja valmiit tuotteet lähtevät maailmalle samassa tahdissa. Varastoja ei enää haluta.

-Jos lakko jatkuu, se merkitsee, että monet teollisuuden alat alkavat kärsiä raaka-ainepulasta, eivätkä myöskään saa tuotteitaan markkinoille - eivätkä silloin voi laskuttaa niistä - ja silloin on mahdollista, että monet tehtaat joutuvat keskeyttämään tuotantonsa tai jopa lakkauttamaan toimintansa. Se taas näkyy tulevassa satamatoiminnassa liikenteen vähenemisenä, hän sanoo.

-Esimerkiksi monien paperitehtaiden ja teknologiatehtaiden omistus on hyvinkin kansainvälistä ja jos tällainen periferiassa oleva tehdas toimii hankalasti ja epäluotettavasti, voi omistajalle olla helpompaa sulkea se kokonaan.

Esimerkiksi Sappin omistaman Kirkniemen paperitehtaan pääkonttori on Etelä-Afrikassa ja Kirkniemen tehtaan paperivientihän on Hangon sataman ”selkäranka”.

Hangö Stevedoringin pääluottamusmies Dennis Finnberg toteaa, että ahtaajat olisivat mieluummin töissä kuin lakossa, mutta eivät voi hyväksyä sitä, että heidän työolojaan heikennetään. Lakossa kyse ei ole palkan lisästä vaan lähinnä työajoista, ns. muutosturvasta (eli erotettavalle työntekijälle maksettavasta korvauksesta) ja siitä, ettei työnantaja voisi erottaa vakituisia työntekijöitä ja tarjota sitten heille samaa työtä tilapäisesti.

-Työnantaja haluaa, että tekisimme esimerkiksi jonakin päivänä neljä tuntia, toisena taas kahdeksan tai kaksitoista. Sellainen on mahdotonta esimerkiksi lapsiperheissä, hän sanoo.

Hangon satamassa tilanne on sikäli helpompi, että se toimii linjaliikenteen satamana ja laivat tulevat ja lähtevät säännöllisesti. Kuitenkin liikenne on painottunut joillekin viikonpäiville, kun taas toiset päivät ovat hyvinkin hiljaisia.

-Työnantaja haluaisi, että pitäisimme hiljaisina päivinä ”pekkaset” ja tekisimme ruuhkapäivinä pitkiä työpäiviä. Se ei tietenkään voi onnistua pitemmän päälle. Mutta meillä on kuitenkin paljonkin tekemistä silloinkin, kun laivoja ei tule, mm. töitä terminaaleissa.

Hän sanoo, että on ns. 10-prosentin sääntö, joka oikeuttaa työnantajan käyttämään tilapäistä työvoimaa käytännössä hieman enemmänkin kuin kymmenen prosenttia.

-Meiltä sanottiin kesäkuussa irti 35 työntekijää. Se merkitsee, että yhdeksään kuukauteen työnantaja ei saanut käyttää tilapäistä työvoimaa, mutta nyt ennen lakkoa jo muutaman viikon aikana se oli mahdollista ja työnantaja on tarjonnut samaa työtä tilapäisenä näille irtisanotuille joinakin päivinä viikossa. Jos jatkuvasti tarvitaan tilapäisiä, työnantajan tulee palkata heidät vakituisiksi.

Stevedoringilla on nykyään 114 työntekijää palkkalistoillaan.

Hangö Stevedoringin toimitusjohtaja Esa Torstensson muistuttaa, että koko kriisi alkoi jo syksyllä 2008, lokakuussa, jolloin liikenne Hangon satamassa romahti – tavaravirta supistui 35 prosenttia.

-Sen jälkeen väkeä on vähennetty sadalla hengellä. Siinä on mukana vakituisia ja tilapäisiä työntekijöitä, toimihenkilöitä ja työnjohtoa. Mutta sekään ei ole riittänyt, lisäksi on ollut lomautuksia.

-Tämä lakko ei yhtään auta asiaa. Tavaravirtoja siirtyy muualle ja saa sitten nähdä, jäävätkö ne muualle myös lakon jälkeen.

Torstensson sanoo, että paikallinen sopiminen ei missään tapauksessa tule kyseeseen.

-Tämä on aivan liian suuri ja kallis asia ja Stevedoring on ollut kriisissä jo puolitoista vuotta. Eikä lakko paranna asiaa lainkaan, hän sanoo.

Niinpä näyttää siltä, että työntekijät haluaisivat taata itselleen turvallisen tulevaisuuden ja työnantajat taas teettää töitä silloin kun niitä on. Molemmat ymmärrettäviä näkökohtia. Valitettavaa tietenkin on, että jos neuvotteluosapuolet eivät pääse sopimukseen, lakosta joutuu loppujen lopuksi kärsimään lähes jokainen suomalainen, joten toivoa sopii, että neuvotteluosapuolilla olisi sellaisia vanhanaikaisia hyveitä, kuten kohtuullisuus ja kyky ymmärtää toista osapuolta. -kn-